Miksi lähimetsiä on tärkeää hoitaa?
15.5.2026 Aapo Palonen, mti AMK
Suomessa on 308 kuntaa. Ne kaikki omistavat metsiä. Yhteensä kunnat omistavat metsää noin 430 000 hehtaaria, joista talousmetsiä on n. 51 %, virkistysmetsiä n. 42 % ja suojelualueita n. 8 %. Kuntalaki edellyttää, että kunnat hoitavat metsiään kestävästi ja suunnitelmallisesti. Taloudelliset, ekologiset ja sosiaaliset tavoitteet tasapainossa.
Suurimmalle osalle suomalaisista kunnan lähimetsä on läheisin kontakti metsään. Neljälle viidestä suomalaisesta taajaman lähimetsä on todennäköisin kontakti metsäluontoon. Siksi niistä huolehtiminen on tärkeää.
Kuntien lähimetsät ovat hyvin rajoitettujen hoitotoimien piirissä. Usein hoitoa rajoittaa erilaisten eturyhmien kielteinen suhtautuminen toimenpiteisiin. Toisaalta monissa kunnissa ei ole riittävää asiantuntemusta lähimetsien hoitotarpeista, -mahdollisuuksista ja -keinoista.
Kunnat voivat ohjata ja suunnitella kaava-alueiden metsien hoitoa ja käyttöä teettämällä taajama-metsäsuunnitelman. Ilman suunnitelmaa jää hoito vain vauriopuiden ja myrskytuhojen poistamiseksi. Taajamametsäsuunnitelmassa kaava-alueella olevat metsät kuvioidaan ja jokaiselle kuviolle laaditaan hoitosuunnitelma seuraavan kymmenen vuoden ajalle.
Viheralueiden kunnossapitoluokitus
Kuntien viheralueiden hoitoa ohjaamaan on rakennettu Viheralueiden kunnossapitoluokitus RAMS 2020. Kunnossapitoluokituksessa alueet jaetaan kolmeen pääluokkaan: rakennetut viheralueet, avoimet viheralueet ja metsät. Näiden lisäksi luokituksessa ovat suojelualueet ja maankäytön muutosalueet. Metsille on viisi alaluokkaa: arvometsä M1, lähimetsä M2, ulkoilu- ja virkistysmetsä M3, suojametsä M4 sekä talousmetsä M5.
Taajamametsien (M1 – M4) hoidossa on huomioitava turvallisuus, monimuotoisuus, jatkuvuus, metsän terveys, virkistyskäyttö ja liikkumisen ohjaus. Kaikki nuo tavoitteet on mahdollista saavuttaa hyvällä suunnittelulla ja ammattitaitoisella toteutuksella.
Taajamametsien hoito
Uusia asuinalueita perustettaessa on tärkeää hoitaa alueen metsät hyvissä ajoin ennen kuin sinne aletaan rakentaa taloja. Silloin tonttien väleissä ja ympärillä olevat metsät pystytään hoitamaan helpommin, edullisemmin ja paremmin. Kun uudet asukkaat tulevat, ovat ympäröivät metsät turvallisia ja niiden virkistyskäyttö helppoa. Kun talot on rakennettu, joudutaan operoimaan usein kapeilla metsäalueilla, joissa asukkaiden turvallisuus on vaikea taata. Työ on myös hidasta ja hankalaa. Siksi myös kallista. Asukkaiden toiveet ja vaatimukset ovat usein ristiriidassa keskenään, jolloin tyytymättömyys on taattu.
Taajamametsiä ei voi hoitaa samoilla menetelmillä kuin talousmetsiä. Niissä ei voi metsää uudistaa määräajoin, vaan metsiä pyritään kasvattamaan eri-ikäisrakenteisena. Mikäli metsässä on jo valmiiksi alla nuorta puustoa, harvennetaan sitä jättäen kaikkia kotimaisia puulajeja, jotta ne vahvistuvat. Näin kasvatettavan nuoren puuston päältä harvennetaan vähitellen varjostavaa puustoa. Taajamametsien hoidossa poistetaan yleensä puita kerralla kaikista kokoluokista, joilla edistetään eri-ikäisrakenteen kehitystä.
Yleisimpiä hoitotoimenpiteitä taajamametsissä ovat pienpuuston hoito, poiminta- ja harvennushakkuut sekä vaarallisten puiden poisto tonttien, katujen ja ulkoilureittien reunoilta.
Miksi virkistysmetsiä hoidetaan?
Lähimetsissä on lähes aina virkistyskäyttö tärkeimmällä sijalla. Hyvin harvoin niitä on järkevää jättää hoitotoimien ulkopuolelle. Vaikka niille ei tehtäisi mitään, on niiden merkitys suojelualueena vähäinen. Suojelualueiden pitää olla suojeluarvoiltaan merkittäviä ja niillä liikkumista tulee rajoittaa, jolloin niiden virkistysarvo on myös rajoitettu.
Kun lähimetsät ovat hoidetut, vähenee puutarhajätteen ja roskien dumppaaminen metsiin. Muutenkin ihmisten vastuu ympäristöstään lisääntyy, kun kunta hoitaa metsiä osaltaan.
Monissa kunnissa on tehty kuntametsästrategia, jossa määritellään kunnan metsilleen asettamat tavoitteet. Strategiassa talousmetsissä ei ole järkevää rajoittaa käytettäviä hakkuumenetelmiä. Poliittisesti valittu hakkuumenetelmä on harvoin järkevä sen enempää luonnon monimuotoisuuden, kestävyyden tai talouden kannalta. Strategiassa on kuitenkin järkevää ottaa kantaa suojelualueiden perustamiseen ja taajamametsien hoitoon. Tällöin virkamies tietää työnsä suuntaviivat ja jokaisesta toimenpiteestä ei tarvitse käydä neuvottelua erikseen. Myös kuntalaiset saavat halutessaan tietää millaiset tavoitteet kuntien metsien hoidossa on.
Taajamametsien hoidossa on tärkeää tiedottaa asukkaille tehtävistä toimenpiteistä ja niiden aikataulusta.
Suunnitelmallinen ja tavoitteellinen taajamametsien hoito tukee Hämeen metsäohjelman päämääriä. Metsäohjelman toimenpiteillä vahvistetaan metsien elinvoimaisuutta, terveyttä ja monimuotoisuutta. Hyvällä taajamametsien hoidolla luodaan positiivista kuvaa metsien hoidosta.
Tietolaatikko:
Taajama-alueella asuu 87% suomalaisista, joista kaupunkialueilla 70%
70% suomalaisista asuu 5%:lla koko maan pinta-alasta
Suomalainen asuu keskimäärin 700 m päässä lähimmästä metsästä. Puolet suomalaisista asuu alle 200 m päässä metsästä
85% suomalaisten lähivirkistyskerroista suuntautuu enintään 10 km päähän kotoa
30% ulkoilukerroista kohdistuu alle 300 m päähän kotoa
Suomalaiset ulkoilevat keskimäärin 3 kertaa viikossa
Kirjoittaja:
Aapo Palonen, mti AMK
aapo.palonen@gmail.com
